tiistai, 27. toukokuu 2014

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kaikilla tuntuu nykyään olevan jotain sanottavaa jostakin asiasta. Monella useammastakin. Minulle on sanottu että puhun kuulemma paljon. Usein liiankin paljon. Jos minun juttujani ryhtyy tarkemmin kuuntelemaan - siis ihan sellaisella kunnon korvalla- niin selviää aika nopeasti, että minulla on paljon asiaa oikeastaan vain yhdestä asiasta: koirista. Aihe josta voisin jutella loputtomasti. Harmi vain, että kaikki eivät aina oikein jaksa kuunnella.

Tänään, jyrsiessäni hiekkaisilla ja läpimärillä sormikkaillani kylmää kanankoipea koiralta haisevassa vuoden 2000 Opel Agilassani, jonne olin ryöminyt lämmittelemään agilitystarttien välillä, minulla oli hetki aikaa pohtia elämäntapavalintojani. Kuten sitä miksi ihmeessä istun yksin koirieni kanssa kylmässä autossa Porvoossa päälläni läpimärät, sateesta kastuneet vaatteet, kun voisin yhtä hyvin olla kotonani Vantaalla ja istua lämpimällä ja kuivalla sohvalla. 

Jos yhdeksän ja puolen tunnin mittaisen työpäivän jälkeen lähtee ihan vapaaehtoisesti nälissään ja väsyneenä ajamaan kaatosateessa Porvooseen ihan vaan sen takia että pääsee kastumaan ja kylmettymään vesisateeseen ja juoksentelemaan liukkaalle radalle koirien kanssa pariksi hassuksi minuutiksi, niin ei voi kyllä kaikki inkkarit kanootissa ihmisellä olla.Vai voiko?

 

tiistai, 27. toukokuu 2014

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.